Huomenta, rakkaat lukijani.
Eihän teitä ole kuin ehkä yksi (tai vain puolikas), mutta päivittelen kuitenkin.

Soitin Salon aikuislukioon ja minulla on aika rehtorille 9. päivä klo 13. Päivälukio alkaa heti seuraavana päivänä, ja mä olen kyllä vähän jäljessä, jos en pääsekään tuonne aikuislukioon… Mulla on vielä kirjat hankkimati.
Eikä tässä oikein muuta ihmeellistä olekaan tapahtunut.

Kävimme eilen Korkeasaaressa, ja itse olen käynyt siellä viimeksi joskus vuonna 1997. Oli aika jännä kokemus. Oli kuuma ja nihkeä (ei kyllä koko aikaa), ja paljon, PALJON ihmisiä, ja jalkojakin alkoi särkeä vasta loppupuolella… Mahtava päivä.
Tiikerit olivat ihania. Toinen niistä vain nukkui, mutta toinen kierteli välillä boksiansa ympäri. Se oli niin nätti.
Leijonat vain makasivat auringossa, mutta loppupuolella urosleijona nosti vähän päätänsä, murisi ja vaihtoi löhöilypaikkaa.

Karhuja ei nähty (harmiksemme), mutta muuten eläimet olivat aika hyvin liikkeellä. Tunturipöllöt olivat kauniita, riikinkukot eivät onneksi jahdanneet meitä ja käärmeet olivat todella kauniita – ja suloisia.
Mutta ihan ehdoton suosikki oli
Tukaani.

Ei helvetti. Siinä se vain istui oksalla. Taka-alalla oli laiskiainen. Mutta se tukaani. Se vain istui ja möllötti. Eikä tehnyt mitään.
Piti meitä kaikkia suorastaan pilkkanaan. Ei hitto, se oli paras.
Välillä se vähän rapsutti itseään takajalallaan, laski päätänsä oikealle ja aukaisi suunsa.
Mutta se vain istui. Eikä edes pitänyt mitään ääntä. Oikeasti. Se oli niin helvetin hauska!

Adieu, rakkaat lukijani.
Kirjoittamisiin!

- Haikeri